Juha-niminen maailmanmatkaaja käväisi Porissa katsastamassa paikkakunnan historian ensimmäisen Rähinä-vapaaotteluillan, ja sai kuulemma rahoilleen vastinetta.
Ilta meni isolla miehellä kuitenkin pilalle myöhemmin hänen mentyään illastamaan espanjalaistyyliseen ravintolaan.
Juha avautui asiasta somessa:
-Kaikki on hyvin, kynttilä palaa, pöydällä on kutsuva punaviini, taustalla soljuu iloinen puheensorina ja espanjalainen musiikki ja odotat tapas-lajitelmaa saapuvaksi. Sitten paikalle rynniin mummolauma, joka – toden totta – haisee!
Juha kertoo, että olisi vaihtanut paikkaa, mutta se oli täydessä ravintolassa mahdotonta.
-En tajua miten helvetissä sitä hajuvettä pitää laittaa litroittain. Oli se sinfonia, jösses sentään, hyvä että mitään maistoin, kun vieressä löyhkäsi sen seitsemän eri hujuhajua, Juha avautuu ja saa paljon peukkuja.
-Mummot nyt ovat haisseet aina, mutta nykyisin haisevat myös nuoret pojat. Jösses vaan itsellesi, kun sellainen pelmahtaa vaikka ruokakauppaan, Tiina komppaa.
Arvosteluakin Juha saa, totta kai, somessa kun ollaan:
-Äijä tulee testosteronia ja hikeä tihkuvasta illasta ja pahoittaa mielensä siitä, että isoäidit tuoksuvat eau de colognelle….
Riita puoliksi: tuoksuja voi toki käyttää itsensä ja toisten iloksi, mutta liika on liikaa. Usein ihminen tulee omalle tuoksulleen ”hajusokeaksi” eli toleranssi kasvaa. Sitten tuoksua suihkutellaan ylen palttisesti. Tällöin syntyy helposti tilanteita, että kun ”tuoksu-Tiina” kulkee ohitse, on kuin läpipääsemätön hajuseinä iskisi vastaan.