Asiakas, tässä tapauksessa Comon toimittaja, tilasi suurelta suomalaiselta firmalta tuotteen. Se ei ollut sitä mitä piti, ja eikun palauttamaan.
Kuten aina ennen ja takavuosina, hän marssi vain Postin tiskille, ojensi paketin ja sanoi, että tämä pitäisi pistää asiakaspalautuksena.
Niin kaikki on aina ennen sujunut.
Ei sujunut enää.
Postin virkailija, tai heitä oli oikeammin kaksi, totesivat, että säännöt ovat muuttuneet. Enää he eivät voi hakea niin sanottuja asiakaspalautuksen sopimuskoodeja koneilta – he eivät näe niitä. Asiakkaan on se itse tiedettävä.
No eipä tiennyt asiakas tietenkään. Ei muuta kuin etsimään.
Sitä ei tietenkään löytynyt edes firman sivuilta. Siispä soittamaan. Tai tässä tapauksessa onneksi firmalla oli toimiva chat.
Sieltähän sen palautuskoodin sai.
-Teillä ei ole tätä sivuillanne, kysyi toimittaja.
-Ei ole.
-Tämä siis pitää teiltä erikseen kysyä kun aikoo palauttaa? toimittaja jatkoi.
-Juuri näin, chattiin vastannut aspa kertoi.
Koodin kanssa uusi yritys Postiin, ja sillä selvä. Homma hoidettu.
Jälkeenpäin tuli katsasteltua useiden firmojen sivuja. Myöskään niissä asiakaspalautuksen kohdalla ei koodia erikseen kerrota, kuten ennen kerrottiin.
Comon toimittajan päähän jäävät soimaan Postin nimettömäksi jääneen asiakaspalvelijan sanat.
-Niin no asiakkaan juoksuttamistahan tämä on, eikä tämä muutos nyt ihan viisas ole. Mistä tämä sitten johtuu? Siitä ei ole tietoa, mutta ilmeisesti tällä halutaan hieman hankaloittaa asiakaspalautusten tekemistä.
WORD! Siinäpä se tulikin.
Moniko oikeasti haluaa palauttaa ainakaan pikku tuotetta, jos sen eteen täytyy aloittaa soittorumba. Sitä paitsi soittaminen voi jäädä ja palautusaikakin kulua umpeen…
Voi teitä kieroja!
