Suomalaismies pohtii Facebook-ryhmässä erikoista asiaa, jonka kyllä kieltämättä itse kukin tunnistaa.
-Mikä saa ihmiset hulluiksi siinä vaiheessa, kun joku peruuttaa, vaikkapa parkkipaikalla? Mä käytän aina vilkkua, ja kun se peruuttaminen nyt on sellainen juttu, että vaikka sulla olisi silmät perseessäkin, niin et sä näe peileistä ja takaikkunasta yhtä hyvin kuin ajaisit eteenpäin. Et sä ole mikään Manaaja-leffan Regan-tyttö, jonka pää pyörii 360 astetta sekunnissa, mies kirjoittaa.
Hänelle kuulemma käy aina niin, että vaikka hän KUINKA yrittäisi olla tarkkana, peruuttaa hiljaa ja varoen ja käyttää vilkkua, niin AINA joku kävelee lähes alle. Tai AINA joku lähtee autollaan koukkaamaan ohi johonkin suuntaan.
-Ettekste perkeleet näe että mä peruutan. Okei, mun on vastuu, mutta kun mä olen siinä jo peruuttamassa, niin ihan oikeesti ihmiset, älkää nyt tulko enää eteen ja koukkailko sieltä niitä itsemurhakoukkauksia. Me kolaroidaan oikeesti, eikä se oo kivaa.
Comon toimittaja muistaa entisessä työpaikassaan Pasilassa hieman samankaltaisen ongelman, joka syntyi eräänlaisesta ”ryhmittäytymisestä”.
Jos vasemmalla sijaitseva parkkipaikka oli tiukka, täytyi hieman koukata oikealle ja yrittää sitten vilkun kanssa siihen vasemmalle ruutuun. Että se auto olisi sopinut.
Jos takana tuli auto, niin satakymmenen prosenttisen varmasti hän ei sitä koukkausta ja vilkkua vasemmalle noteerannut mitenkään, vaan tunki itsensä siihen väliin, eli sujahti kommadona ohi – aiheuttaen vaaratilanteen.