Pohjoismaiden vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rockfestivaali Ruisrock keräsi kolmen päivän aikana yhteensä 67,000 maksanutta asiakasta Turun Ruissaloon. Tuttuun tapaan lauantai oli jälleen se suosituin päivä 27,000 kävijän voimin. Lauantai oli bändien osalta kuitenkin selkeästi heikoin, mutta järjestäjät tietävät, että etenkin paikalliset saapuvat paikalle meganimistä huolimatta.
Odotetusti perjantai keräsi eniten väkeä (24,000) kun vetonaulana oli 90-luvulla kovimmillaan ollut The Prodigy. Mistään mennen talven lumista ei kyseisen brittiläisyhtyeen kohdalla kuitenkaan ole kyse – kuumimmat bileet saatiin aikaan juurikin tämän esityksen aikana kun himobailaajia riitti muutaman sadan metrin päähän lavasta. Yhtye levitti hittinsä (mm. Voodoo People ja Firestarter) tasaisesti koko keikalle kun Breathe kuultiin jo ihan alkumetreillä ja Smack My Bitch Up melkein lopussa. Keikka vaikutti rutiininomaiselta, mutta haitanneeko tuo kun eivät ihan joka vuosi Suomessa esiinny. Viimeistään The Prodigyn aikana niittylavan edustan maaperä on todettu turvalliseksi. Muutaman vuoden takaisen Rammstein -esityksen aikana järjestäjät pelkäsivät maan pettävän alta ja imaisevan tuhannet ihmiset sisuksiinsa. Pelottavasti notkuu, mutta kyllä tuo näemmä kestää.
Kävijämäärissä Provinssirock nousi vuoden 2011 voittajaksi keräten 14,000 asiakasta Ruisrockia enemmän. Viime vuosina trendi on ollut enemmänkin toisinpäin. Vuonna 2009 Ruissaloon saapui peräti 94,000 henkeä ja viime vuonnakin selkeästi tätä vuotta enemmän. On selvää, että asiakkaat loppupeleissä juoksevat isojen yhtyeiden perässä. Niitä on pakko saada, mutta kilpailu on Euroopassa kovaa. Suomalaiset festivaalit eivät ole valmiita maksamaan meganimistä tarpeeksi. Edes muiden pohjoismaiden tasolle ei tässä suhteessa päästä. Miksi Prince vetää meillä soolokeikan kun Ruotsissa Way Out West -festivaalillakin oli häneen varaa? Logistisesti myös itämeri on ongelmallinen ja vaatii usein isoimmilta artisteilta välipäivän. Ei voi mitään. Näillä mennään. 67,000 oli kuitenkin järjestäjille hieman odotettua enemmän, ja ainakaan säätä ei käy haukkuman. Koko kolme päivää vietettiin lähes pilvettömässä 30 asteen helteessä. Vain sunnuntaina tihkui vettä, mutta silloinkin vähemmän kuin esimerkiksi niittylavan tuntumassa oleva raikastava suihku tarjosi.
Monelle näyttää olevan epäselvää Ruisrockin oikea ikä – ihan virallisissakin medioissa. Festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1970 (vuosi legendaarisen Woodstockin jälkeen) eli tänä vuonna sitä juhlittiin jo 42. kertaa, mutta ns. täytti 41 vuotta. Hollantilainen Pinkpop järjestettiin ensimmäisen kerran samana vuonna kuin Ruisrock, mutta muutamaa kuukautta aiemmin. Jos aloitusvuotta vain ajatellaan on Ruisrock Pinkpopin ohella Euroopan vanhin vuotuinen rockfestivaali ja mahdollisesti myös koko maailman vanhin. Pohjoismaiden ylpeys Roskilde laukaistiin käyntiin vuonna 1971.
The Prodigyn lisäksi perjantaina nähtiin aimo annos muitakin kovia ulkomaalaisnimiä. Muusikoita hemmoteltiin kun Primus saapui lavalle. Les Claypoolin bassonsoitto näyttää liiankin vaivattomalta ja äijä patsasteli paikoillaan siten, että vain eturiveissä bailattiin. Tällainen hieno musisointi ei kanna satojen metrien päähän. Lähimmällä anniskelualueella tosin bailattiin My Name Is Mud -hittiä melko ankarasti. Koko festivaalin ensimmäinen esiintyjä, tanskalainen Carpark North popitti tarttuvia biisejään ihan asiallisesti, mutta tämänkin bändin kohdalla moni sai odottaa lähes loppumetreille kuullakseen sen suurimman hitin Humanin, josta kuultiin odotetusti päivitetympi Just Human -versio. Laulaja veti biisin aikana jopa nupit lavalla, mutta soitto ei siihen katkennut. Yleistähän tuo on.
Brittiläinen Hurts sai keikan jälkeen jopa kultalevyn ja hyvinhän kaverit vetivät tunnin setin vaikka ovat julkaisseet vasta sen yhden albumin. Lavalla tarvittiin tietenkin täydennystä instrumenttien suhteen – eihän kaksi miestä voi soittaa noin monimuotoisesti. Edellä mainitun yhtyeen tavoin, myös Paramore sai etenkin nuoremman yleisön innostumaan. Hayley Williams yhtyeineen nauttii Suomessa suurta suosiota ja rantalavan edusta oli liekeissä. Samalla lavalla myöhemmin esiintynyt The National keräsi astetta suuremman yleisön (lähinnä myöhemmän esitysajan takia), mutta vähän siinä bändissä on katsottavaa. Sitä kuunnellaan. Pekka Kuusistoakin kuunnellaan, sillä bändi sai avukseen suomalaisverta viulistin muodossa – ja lähes koko keikan ajaksi. Bändi luotti paljon uudempaan High Violet -albumiinsa, ja se ei minulle ole oikein auennut.
Suomalaisista esiintyjistä perjantaina nähtiin mm. CMX (rantalavalla suurleisölle) sekä Pelle Miljoona Oy, minkä kokoonpanossa oli mukana myös Andy McCoy. Bändi esiintyi pienellä Converse-lavalla niin suurelle yleisölle kuin tila antoi myöden. Kuulemma. Keikkaa en nähnyt kun oli pakko tsekata The National, joka tuli missattua samalla festarilla jo muutama vuosi aiemmin. Converse-lava on kooltaan pieni, mutta sillä on melkoinen etu muihin esiintymispaikkoihin nähden. Se on nimittäin aivan sisäänpääsyporttien vieressä ja imaisee festarikansaa sisuksiinsa tehokkaasti. Tämä on samalla se lava mihin aurinko iskee parhaiten taka-alalta, eli herkkäihoisimpien oli syytä peittää niskansa hyvin. Suomen Mew, Pariisin kevät ja legendaarinen Circle täydensivät perjantaipäivän antia Kotiteollisuuden kerätessä kotimaisista bändeistä suurimman yleisön.
Teksti: Tero Heikkinen
Kuvat: Julia Uusitalo
Kuvissa ylhäältä alkaen: Paramore, Hurts, The National