Juontaja Axl Smithin kotiinsa asentamien valvontakameroiden ja niistä syntyneiden tallenteiden kohdalla lienee ilmiselvää, että oikeustermein ilmaistuna salakatselua on tapahtunut. Kameroista olisi pitänyt ilmoittaa kuvattaville etukäteen.
Axl on kertonut, ettei ymmärtänyt, ettei kotona saa kuvata ja tallentaa.
Mies on puolustautunut lisäämällä, että halusi turvata selustansa sen varalle, että joku naisvieraista saisi päähänsä tekaista vaikkapa ahdistelusyytöksiä. Nauhojen tarkoituksena on ollut ilmentää vapaaehtoista kanssakäymistä ja suostuvuutta.
Nyt herääkin mielenkiintoinen pointti, johon myös viranomaiset saattavat tulevaisuudessa keskittyä. Voisiko olla lieventävä asianhaara se, jos esimerkiksi intiimiä tallennetta olisi säilytetty vaikkapa kuukausi, ei enempää. Tässä ajassa jokainen järkevä uhri ilmoittaa mahdollisesta rikoksen kohteeksi joutumisestaan, varsinkin kun kyse on sana-sana-vastaan tapauksista.
Jos tallenteita on sen sijaan säilytetty määräämättömän ajan niin että niistä on muodostunut suoranainen ”seksinauhapankki”, asia saa tummempia sävyjä. Tuolloin perustelu ”hätävarasta” alkaa kärsiä pahemmanlaatuista inflaatiota ja kyseeseen astuukin oletus siitä, onko nauhoja käytetty myöhemmin katselutarkoituksiin – ja mahdollisesti kenen kanssa.
Kaikki on tässä vaiheessa vain arvelua.