Kaupallisesti ja taiteellisesti menestyksekkään Sata vuotta -debyyttinsä jälkeen Maj Karma -solistin johdattama Ihmiset saa vastata koviin odotuksiin. Tavallaan se onnistuukin, ja vähän yllättääkin.
Ainakin tinkimättömyydessä, monipuolisuudessa ja kosiskelun välttämisessä levy onnistuu. Jo avausraita Riisu siipesi ottaa luulot pois. Levyn haastavimmassa tai hajanaisimmassa kappaleessa on tuplabassarirynkytystä, leijailua, punk-kaahausta ja korkealentoiset orkesterisovitukset. Jatkossa palettiin lisätään vielä Pink Floyd -progea ja pianoballadeerausta, joten yksiulotteisesta tekeleestä ei ole kyse. Parhaimmillaan yhtye on tyylillisesti tarkkarajaisimman kappalemateriaalin parissa, kuten nimikappale ja painostava Paraatimarssi osoittavat. Särmikkäästi tarttuvalla levyllä Ylppö toteuttaa post-punk-puoltaan rohkeasti ja kieltämättä sujuvasti. Miehen ihmissuhteiden luotaamiseen keskittyvät sanoituksetkin alkavat olla siedettäviä.
Kimmo K. Koskinen