Vuonna 2012 ensiesiintymisensä E3-messuilla tehnyt Watch Dogs on kiistatta yksi odotetuimmista peleistä vuosikausiin, kun puhutaan täysin tyhjästä ponnistavista nimikkeistä. Aihekaan ei voisi olla juuri ajankohtaisempi, sillä nykyisenä sosiaalisen median kultakautena oikeus yksityisyyteen on kenties enemmän vaarassa kuin koskaan aiemmin. Watch Dogs vie pelaajan Aiden Pearcen saappaisiin hakkerimaailmaan tutkimaan sitä, kuinka tietoyhteiskunnan kehittymisellä on myös varjopuolensa.
Dystooppiseen Chicagoon sijoittuva seikkailu kertoo paitsi yksittäiseen tietoverkkoon perustuvan yhteiskunnan ongelmista, mutta myös Pearcen henkilökohtaisemman tarinan. Siskontyttären kuolema painaa miestä, ja syylliset on napattava vaikka se tarkoittaisi tuhansien ihmisten lahtaamista. Harmillisesti Aiden ei hahmona onnistu kuitenkaan vakuuttamaan, sillä miehen ristiriitaisuus rappeuttaa hänen uskottavuutta. Kun ainoat tarkoitukset ovat kostaa läheisen kuolema ja pelastaa sisko konnan kynsistä, maaliin vievät tehtävät tuntuvat irrationaalisilta soolokeikoilta, joilla riskeerataan rakkaan henki täysin turhaan. Toisaalta kuitenkin miehen tietynlainen jämäkkyys, kylmyys ja katkeruus huokuvat todella hienosti ilman, että päähenkilö tuntuisi liian äärimmilleen viedyltä misantrooppiselta hahmolta.
Watch Dogs on nähtävissä Ubisoftin pyrkimyksenä napata vähintäänkin osanen Grand Theft Auto -sarjan markkinoista avoimeen maailmaan sijoittuvien pelien genressä. Yksityiskohtia täynnä oleva Chicago sisältää pääjuonen ohella tekemistä todella paljon, ja onpa vapaa rällästäminenkin mahdollista siitä kiinnostuneille. Liikennevalojen hakkeroiminen pelkän kaaoksen ja epätoivon kylvämiseksi jättää silti hivenen kylmäksi, joten kerättävien esineiden sekä erilaisten haasteiden suorittaminen tuntuu huomattavasti kiintoisammalta. Koluttavaa, nähtävää ja etsittävää riittää kymmeniksi tunneiksi, joten tekemisen puute ei ainakaan vaivaa.
Tehtävät itsessään ovat pääasiassa hakkerointeja sekä omasta pelityylistä riippuvaa toimintaa. Varastohallissa hiippailu palkitsee, mutta räiskintäkin osoittautuu enimmäkseen varsin toimivaksi vaihtoehdoksi. Vihollisjoukkojen rivejä voi harventaa tuliaseen ohella ympäristöä hyödyntämällä, joten kameroiden avulla singahtelu erilaisten ansojen luokse on erinomainen tapa helpottaa omaa etenemistään. Oli kyseessä sähköpistokkeen räjäyttäminen, liikennevalojen hakkeroiminen tai varastokontin tiputtaminen – erilaisia vaihtoehtoja on useita. Ympäristön manipuloiminen onnistuu ihan nappulaa painamalla, mutta isompiin tietoverkkoihin tunkeutuminen vaatii jo erillisen haasteen suorittamisen. Hakkerointiminipeli on yksinkertaisuudestaan huolimatta sopivan mielenkiintoista: erilaisia palikoita kääntämällä yritetään saada sähköverkko pisteestä A paikkaan B.
Tekijätiimi on tuonut ennakkoon esille etenkin moninpelin tarjoamia mahdollisuuksia. Omassa maailmassaan ei voi koskaan olla täysin varma siitä, mitä on tapahtumassa, sillä muut ihmiset voivat verkon välityksellä aiheuttaa ongelmia. Parhaimmillaan toisen pelaajan tietojen hakkeroiminen ja vaaniminen on todella antoisaa, mutta välillä tyhjästä pukahtava verkkomatsi osuu täysin kelvottomaan ajankohtaan. Voi sitä harmistusta kun pääjuonitehtävän aloituspisteelle pääsemisen hetkellä pitäisikin siirtyä toiselle puolelle Chicagoa piiloutumaan toiselta pelaajalta. Lopulta moninpelin yhdistäminen on ensimmäiseksi yritykseksi varsin onnistunut viritelmä, mutta jättää silti parannettavaa mahdollisia jatko-osia varten.
Teknisesti uuden sukupolven Watch Dogs on todella komeaa nähtävää. Hahmot sekä kaupunki ovat täynnä yksityiskohtia ja elävyyttä. Muutamat ruudunpäivitysongelmat ovat pientä sen rinnalla, että kaupunki tuntuu uskottavalta. Yhtäällä nuoriso on pussikaljalla sivukujalla, toisaalla hämäräseudulla prostituoitu tekee kauppaa ja eräällä katolla pariskunta joogaa aamuauringossa. Muutamat pelisuunnittelumokat etenkin välitallennuspisteiden kohdalla ovat lopulta todella pientä sen rinnalla, että virtuaalisessa Chicagossa aika kuluu kuin siivillä.
Watch Dogs on uuden tuoteperheen vahva debyytti. Siinä on omat ongelmansa, mutta kokonaisuutena se osoittautuu kaikesta huolimatta mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi jo pelkästään maailmansa avulla. Tarinan parhaat puolet ovat lopulta asiat, joita ei sanota ääneen, mutta jotka huokuvat kaikesta tekemisestä. Mitä sosiaalinen media on tehnyt yksityisyydelle? Onko kenelläkään enää oikeutta salaisuuksiin? Jo pelkästään nämä ajankohtaiset kysymykset tekevät Watch Dogsista ostamisen arvoisen julkaisun.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 3, Xbox One, Xbox 360, PC, Wii U (tulossa)
Markus Mesiä