Toista maailmansotaa omaan brutaaliin tyyliinsä kiikaritähtäimen läpi tarkasteleva Sniper Elite -pelisarja on edennyt kolmanteen osaansa. Tarinan taustana on tällä kertaa monia muita tantereita vähemmän puhkikoluttu Pohjois-Afrikan sotanäyttämö. Päähenkilönä toimii edelleen lakonisesta ulosannistaan tunnettu sosiopaatti Karl Fairburne, joka yhä käy omaa yhden miehen sotaansa natsi-Saksan sotakoneistoa vastaan.
Tarinalla tarkoitetaan toki tässä tapauksessa vain muutamaa pääkampanjan kahdeksan toimeksiantoa väljästi toisiinsa liittävää tapahtumaa ja välivideota. Natsit kehittävät salaa uutta superasetta, ja Karlin tehtäväksi jää näiden suunnitelmien sabotoiminen sekä Wermachtin tuhoaminen – luoti kerrallaan. Sivuhahmot ovat valjuja ja dialogia on vähän, joten minkäänlaista syvempää tunnesidettä näihin ei pääse syntymään.
Sniper Elite III on kolmannen persoonan taktinen räiskintä, jossa todellisena koukkuna on tarkka-ampujana toimiminen. Sankarin varusteisiin toki kuuluu myös käsiase, konepistooli sekä erinäisiä räjähteitä lähempää viholliskontaktia varten, mutta natsien eliminoiminen hyvin tähdätyllä kaukolaukauksella on vaihtoehdoista huolimatta pelin suola. Pelisarjan tavaramerkki, luodin ihmiskeholle aiheuttamia vahinkoja yksityiskohtaisesta kuvaava röntgenhidastus, on edelleen mukana palkitsemassa tarkk’ampujaa. Jonkin aikaa tuo jaksaa viihdyttää, mutta parin kentän jälkeen hidastusten määrä tuli vaihdettua valikosta minimiin.
Pelin kentät ovat ilahduttavan laajoja ja avoimia, mikä tarjoaa pelaajalle paljon vaihtoehtoja oman etenemistavan suunnitteluun. Tehtävien läpäiseminen täysin tyylipuhtaasti hiiviskellen ei ole edelleenkään mahdollista, mutta maastoa hyödyntäen kentän saa ainakin puhdistettua vihollisista mahdollisimman salamyhkäisesti. Avointa maailmaa latistavat hieman toki siellä tällä olevat näkymättömät seinät ja muut pelimäisyydet. Karl voi kiivetä seinän tai kallion yli vain tietyissä kohdissa, ja välillä pienikin eteen osuva jäkälä saattaa olla ohittamaton este sankarillemme. Myöskään veteen hän ei suostu jalallaan astumaan, mistä seuraa välillä hieman hölmöjä tilanteita.
Vihollisten tekoäly toimii pääsääntöisesti ihan loogisesti kunhan pelaaja on valmis antamaan sille pieniä puutteita anteeksi. Viholliset reagoivat näköhavaintojen lisäksi myös ympäristön ääniin. Hahmon pään päällä olevasta indikaattorista näkee suoraan miten tietoinen tämä on pelaajan liikkeistä ja sijainnista. Vihu on sankarin toiminnasta riippuen joko täysin tietämätön, epäileväinen, suorittamassa etsintää tai hyökkäämässä havaitsemansa Karlin kimppuun. Pääsääntöisesti tämä ajaa asiansa, mutta esimerkiksi taistelutoverin ruumiin löytäminen johtaa täyshälytyksen sijaan vain hetken epäilykseen, jonka jälkeen viholliset palaavat normaaleihin rutiineihinsa.
Pelaaja voi puolestaan suojien ja varjojen lisäksi hyödyntää etenemisessään myös ympäristön ääniä. Sabotoitu ja paukkuva moottori tai ylilentävä lentokone peittävät alleen oikein ajoitetun laukauksen äänen ja pelaajan sijanti pysyy viholliselta salassa. Karl voi kiinnittää vartijan huomion toisaalle hyvin tähdätyllä kiven heitolla tai suojata oman selustansa esimerkiksi ansalangan varaan viritetyllä kranaatilla. Tuliasemaa kannattaa myös vaihtaa parin laukauksen välein vihollisen hämäämiseksi. Tärkeintä on napsia vartijat pikkuhiljaa yksitellen pois pelistä, sillä täysi hälytystila ja siitä seuraava avoin tulitaistelu johtaa nopeasti pelaajan kuolemaan.
Pelin pääkampanja koostuu kahdeksasta toimeksiannosta, jotka puolestaan sisältävät vielä pienempiä minitehtäviä. Karttojen ollessa laajoja ja virhemarginaalien pieniä, saattaa yhden tehtävän läpäiseminen vaatia useamman tunnin pelaamisen. Kampanjassa riittää siis pelattavaa normaalilla vaikeustasolla noin 12 tunnin kestoksi. Vaikeusastetta nostamalla ja kenttien salaisuuksia läpi tutkimalla peliaika lisääntynee huomattavasti tuosta. Erinomaisena lisänä koko kampanja on myös pelattavissa kaverin kanssa kaksinpelinä verkossa.
Kampanjan lisäksi moninpelin vaihtoehdoista mukana on sekä yhteistyöpeliä että perinteistä tappomatsia muita pelaajia vastaan – joukkueina tai yksittäin. Survival on alati vahvistuvien vihollisaaltojen torjumista kaverin kanssa siinä missä Overwatch-tehtävissä ampuja suojaa taistelukentällä liikkuvaa partneriaan. Enintään 12 pelaajan moninpeleissä puolestaan kilpaillaan tappojen määrän lisäksi tarkka-ampuja-teemaan sopivasti myös laukauksien etäisyyksistä. No cross -pelimuodossa joukkueet jopa erotetaan toisistaan aidalla, jolloin lähitaistelua ei synny ollenkaan. Valitsi näistä variaatioista minkä tahansa, tuppaa peleistä muodostumaan rauhallista ja kärsivällisyyttä vaativaa suojista kyttäilyä, jossa hätäiset ryntäilijät kohtaavat nopeasti loppunsa. Pienenä miinuksena moninpeliin on ainakin hetkellä tarjolla vain muutama (joskin todella laaja) kartta pelattavaksi.
Sniper Elite 3 tekee huomattavia parannuksia sarjan edelliseen osaan verrattuna, mutta aivan huippupelien joukkoon se ei edelleenkään nouse. Puutteistaan huolimatta se tarjoaa nautittavan pelikokemuksen hieman rauhallisemman räiskinnän ystäville.
Ikäraja: 16
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One (testattu), PC
Jaakko Koivurinta