Shinji Mikami sysäsi selviytymiskauhupeligenreä valtavan askeleen eteenpäin 1990-luvun puolivälissä käynnistyneellä Resident Evil -sarjallaan. Nyt mies tekee odotetun paluun kauhupelien pariin The Evil Within -säikyttelyllä. Valitettavasti tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä.
The Evil Withinin näkemys selviytymiskauhusta kulkee pääsääntöisesti hyvin tavanomaisia polkuja. Monessa suhteessa Resident Evil 4:n henkiseksi jatko-osaksi osoittautuva toiminnallinen seikkailu heittää pelaajan toinen toistaan vinksahtaneempiin maisemiin muutamalla tuliluikulla vahvistettuna. Kamera seurailee tapahtumia päähahmon selän takaa kolmannesta persoonasta viimeisimpien Resident Evil -pelien tapaan.
Juonensa puolesta The Evil Within liikkuu hyvässä ja pahassa hämärän rajamailla. Pelin alkupuolella päähahmo Sebastian ”Seb” Castellanos lähetetään parinsa kanssa tutkimaan mielisairaalassa tapahtunutta mystistä ja ennen kaikkea veristä joukkomurhaa. Tästä käynnistyy vyyhti, jonka aikana Castellanos tuntuu jatkuvasti heräilevän kauhupeleille toinen toistaan tutummista ympäristöistä. Ajoittain liikutaan hylätyissä hökkelikylissä, toisinaan taas synkkää goottihenkeä huokuvissa linnoituksissa. Paikasta toiseen poukkoilevat tapahtumat on hankala kasata edes pienissä määrin loogiseksi kokonaisuudeksi, ja viiteentoista lukuun jaettu juoni tuntuukin alusta saakka hyvin pirstaleiselta. Erityisesti alkupuolen puuduttavat tapahtumat eivät lupaa hyvää tulevan seikkailun kannalta.
Selkeitä juonen puutteita on mahdollista paikata sujuvalla pelimekaniikalla, mutta valitettavasti The Evil Within tökkii myös tällä osa-alueella. Vaikka räiskiminen toimii pääsääntöisesti kohtuullisesti, rikkovat jatkuvasti vastaan tulevat äkkikuolemat pelinautinnon nopeasti. Erilaiset ansaviritelmät ja isommat vihulaiset teilaavat Sebin sekunnin murto-osissa. Näin pelaaja pyritään pitämään jatkuvasti varpaillaan, mutta kauas toisistaan ripoteltujen tallennuspisteiden vuoksi äkkikuolemat eivät onnistu toimimaan tehokeinona – pikemminkin päinvastoin. Jo tarinan ensimmäiset kappaleet testaavat brutaalin vaikeustasonsa myötä pelaajan hermoja, ja moni jättäneekin pelin kesken tässä vaiheessa. Vaikka vaikeustason laskeminen ei poista turhauttavia äkkikuolemia, tuo se etenemiseen mukavaa soljuvuutta.
Kapuloita Castellanosin rattaisiin heittelevät ketterästi kiipeilevät ja juoksevat ihmishahmoiset vihulaiset, mutta kulkua pätkitään säännöllisesti myös pomotaisteluilla. Usein suuremmat vihulaiset voitetaan räiskimällä nämä täyteen lyijyä, mutta välillä ympäristöön ripotellut ansat on mahdollista kääntää vihollisia vastaan. Peli rohkaisee myös hiiviskelyyn, sillä ympäristö tarjoaa kaappeineen ja sängyn alusineen tälle oivat puitteet. Luonnollisesti myös panoksia säästyy rauhallisemmalla lähestymistavalla enemmän haastavia pomotaisteluja ajatellen. Castellanosin kykyjen ja aseiden päivittäminen onnistuu ympäristöihin ripotellun vihreän geelin avustuksella, kun taas innokkaimmat pelaajat voivat kuluttaa aikaansa etsiskelemällä juonen taustoja avaavia ääninauhoja sekä ylimääräisiä avustuksia tuovia avaimia.
Tunnelman luomisessa The Evil Within onnistuu kohtalaisesti. Vaikka graafinen kuvasto käyttääkin lähes kaikkia kauhupeleille tuttuja ja sen myötä myös kuluneita kliseitä, on visuaalinen anti pääsääntöisesti toimivaa. Tästä huolimatta ajoittain tuntuu siltä, että brutaali ja varsin yksityiskohtainen väkivalta nostetaan pelissä itseisarvoksi lähestulkoon kaiken muun jäädessä taka-alalle. Ympäristöt ovat ruosteisia, esineet on kääritty rautalankaan, nauloja uppoaa aivopoimuihin latausmerkissä, jopa lataustauoilla pyritään vaivihkaa säikyttelemään pelaajaa. Reilun viidentoista tunnin mittaisen kampanjan aikana kaikki kliseet ehtivät käydä turhankin tutuiksi. Vaikka kulku paranee tarinan edetessä, pitkähkö kampanja tuntuu nähdyltä jo puolivälin tienoilla. Myötähäpeää herättää myös japanilaisille kauhupeleille valitettavan tuttu heikko ääninäyttely.
The Evil Within on monessa mielessä Shinji Mikamin paluu itse luomansa genren juurille. Lupaavista lähtökohdistaan huolimatta julkaisu putoaa pelillisten puutteidensa ja heikon tarinansa myötä seikkailupelien helposti unohtuvaan keskikastiin. The Evil Within tarjoaa kuitenkin Tango Gameworksille hyvän kivijalan, jonka päälle lähteä rakentamaan selviytymiskauhun uutta tulemista.
Ikäraja: 18
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4 (testattu), Xbox 360, Xbox One, PC
Jaakko Herranen