Kajaanissa majapaikkaansa pitävä Rusto Games on pakertanut Spareware-räiskintänsä parissa jo useamman vuoden ajan. Kylmässä pohjolassa kehitelty peli on saatu kuluttajille saakka Microsoftin pienkehittäjiä kannustavan ID@Xbox-ohjelman kautta. Tuottaako Kajaanin vahva panostus pelialan koulutukseen helmiä, vai jääkö Spareware isomman mittakaavan nimikkeiden jalkoihin?
Sparewaren maalailema tulevaisuudenkuva ei herätä toivoa paremmasta huomisesta. Pelaaja ohjastaa robottia, jonka yksinkertaisena tavoitteena on raivata tiensä poliisivoimien valtaaman Helsingin ytimeen. Juonentapaista ei lähdetä missään vaiheessa liiemmin avaamaan, eikä moista taida taustalla olla olemassakaan runkoa enempää. Rusto Games lienee ajatellut mielekkään räiskinnän riittävän aina yhtä kriittisille pelaajille.
Ylhäältäpäin kuvattuja, kahden tatin mekaniikkaan luottavia räiskintöjä tipahtelee markkinoille nykyään liukuhihnalta. Valitettavasti Spareware ei onnistu erottumaan edukseen pelimekaanisella puolella. Kahden aseen samanaikainen käyttö mahdollistaa useat eri aseyhdistelmät, mutta heikko ohjattavuus ja huono osumatarkkuus pilaavat nautinnon nopeasti. Asevalikoima on harmittavan suppea, eikä tuliluikkujen toimintaa selitetä millään tavalla. Osa rynkyistä ampuu konekivääritulta, toinen taas vaatii liipaisimen pohjassa pitämistä. Mukana on muutamia erikoiskykyjä, joskin ne jäävät toiminnan keskellä nopeasti taka-alalle. Pelaajan kannalta kokonaisuus on heti kättelyssä valitettavan sekava kokonaisuus.
Yksi pelikerta kestää tasan niin kauan kuin robotilla riittää tankissa naftaliinia. Mikäli yhden session aikana haluaa tahkota tiensä Helsingin ytimeen saakka, täytyy räiskinnän mennä alusta saakka putkeen. Robottiaan voi päivittää matkan varrella uusilla osasilla ja kyvyillä, jotka taas vaikuttavat kevyesti hahmon toimintaan. Vikkelämpiin koipiin sijoittamalla robotti vipeltää katuja pitkin entistä sukkelammin, rintapanssariin sijoittaessa pelaaja taas sietää osumaa astetta normaalia enemmän. Jotta sodankäynti ei olisi liian helppoa, tehdään kaikki päivitykset alati hupenevien resurssien puitteissa. Kun kaikki voimavarat saa törsättyä, tulee ruudulle tylyn vanhanaikaiseen tyyliin Game Over, jolloin homma on aloitettava alusta.
Graafisella puolella mennään siitä, missä aita on matalin. Indie-julkaisujen joukkoon mahtuu omaperäisiä näkökulmia ja uniikkeja visuaalisia tyylejä, mutta Spareware ei tarjoa oikein kumpaakaan. Dystooppisen Helsingin satunnaisgeneroidut kadut ovat muutamia tienvarsilla jököttäviä menopelejä lukuun ottamatta täysin autioita ja staattisia. Samat rakennukset ja autot toistuvat jokaisen pienenkin alueen sisällä useita kertoja, eikä vaihtelua pääse syntymään. Lohduttoman harmaita katuja värittävät ainoastaan armottomasti päälle hyökkivät vihollisaallot. Taustalla pauhaava musiikkiraita sisältää pari raskasta, itseään toistavaa rokkiräimettä.
Sparewaren vaikeustaso on alusta saakka armoton. Vastaan ei tule yksittäisiä vihollisia, vaan ruudulle marssitetaan kerralla kymmenittäin, jopa sadoittain aggressiivisia vihulaisia. Kuolo korjaa helpoimmallakin vaikeustasolla nopeasti. Mikäli samalle sohvalle saa rekrytoitua enintään neljän hengen köörin, helpottuu homma hieman. Useamman pelurin kanssa meininki on entistä hektisempää, kun ruutu täyttyy veriroiskeista, räjähdyksistä ja erikoiskykyjen efekteistä. Kavereiden kanssa rellestäminen voi olla parhaimmillaan jopa hauskaa puuhaa. Mikäli Sparewaren pariin ei saa hommattua peliseuraa, alkaa homma maistua varsin nopeasti puulta.
Rusto Gamesin debyyttijulkaisu ei valitettavasti onnistu räjäyttämään pankkia oikein millään osa-alueella. Ankea ja itseään toistava visuaalinen toteutus ei suoranaisesti houkuttele pelin pariin. Studio on selkeästi asettanut resurssinsa toimivan ja miellyttävän jaetun ruudun moninpelin suuntaan, missä onnistutaan onneksi ajoittain mainiosti. Sparewaren hektinen räiskintä toimii hyvän kaveriporukan kesken ainakin hetken aikaa. Silti verkkomoninpelin täydellinen puuttuminen on nykyaikana iso miinus. Peliseuran haku verkosta olisi nimittäin nostanut Sparewaren osakkeita hieman ylöspäin.
Yrityksen puutteesta Rusto Gamesia ei missään nimessä voi syyttää. Spareware tarjoaa toimintansa lomassa myös muutamia positiivisia valonpilkahduksia, eikä samalta sohvalta pelattavia moninpelejä ole koskaan liikaa.
Ikäraja: 16
Saatavilla: Xbox One
Jaakko Herranen