Viisikymppiselle r&b-veteraanille Sade Adulle eivät vuodet ole tehneet hallaa. Adu ei ole todellakaan kuluttanut naamaansa julkisuudessa eikä ole käytännössä 80-luvun jälkeen edes tehnyt kuin levyn vuosikymmenessä. Sade-kokoonpanon miehistö on pysynyt jo 25 vuotta suurin piirtein samana, eikä soundikaan ole muuttunut merkittävästi. Sade on yhä synonyymi smoothille makuuhuone-soulpopille.
Saden kuudes albumi noudattaa varsinkin edellisten levyjen, vuoden 1992 Love Deluxen ja vuoden 2000 Lovers Rockin kaavaa. Pääosassa on Adun pehmeä ääni, joka on säilynyt täysin muuttumattomana, sekä viipyilevät, hidastempoiset ja melankolisen sävelmät. Yhtye sovittaa kappaleet vähäeleisen tunnelmallisiksi ja tarvittaessa painokkaan rytmikkäiksi taustoiksi, jota palvelevat viimeiseen saakka Adun ääntä. Nimikappaleessa hyödynnetään esimerkiksi militanttia marssivirveliä ja metallisesti napsuva kitaraa, joka muodostaa etäisesti 1990-luvun Massive Atttackin mieleen tuovan äänimaiseman. Muutoin sulavalinjaisesta kokonaisuudesta eivät yksittäiset biisit paljo erotu. Kuuntelujen myötä omiin suosikkeihini on noussut ainakin levyn nopeampaa laitaa edustava Bring Me Home, raukea Skin ja voimallinen aloitusraita The Moon And The Sky.
Teemu Fiilin