Huumepoliisi Kale Puonti kirjoitti isänpäivän uskottavimman dekkarin: ”Aiheita ei tarvitse paljon miettiä”

Kuva Uupi Tirronen

Isänpäivän ja joulun kovin kirjalahja isälle on Kale Puontin kirjoittama dekkari Manni. Miksikö? Koska Puonti tietää mistä kirjoittaa. Hän on pitkän päivätyön Helsingin poliisin huumeyksikössä tehnyt rikospoliisi.

Como sai tilaisuuden haastatella Kale Puontia, Bazar Kustannuksen uutta dekkaristia, joka on taustaltaan kovan luokan poliisi ja työskennellyt vuosia huumeyksikössä Helsingissä.

Kuinka monta poliisikirjailijaa tiedät ja kuinka monta heistä olet lukenut?

-Olen lukenut Matti-Yrjänä Joensuun koko tuotannon ja luin juuri Niko Rantsin esikoisdekkarin, jota suosittelen lämpimästi. Marko Kilven tuotanto odottaa hyllyssä aloittamista.

Miten kauan itse olet kirjoittanut, ja mitä?

-Aloitin kirjoitella vakavammin 2014, kun tein ”Kaupungin varjoja”- blogia, joka kertoi rehellisesti huumepoliisien työstä Helsingissä. Esikoisdekkari Mannin ensimmäinen versio valmistui 2018 loppupuolella.

Miten kumpusi idea ryhtyä dekkaristiksi?

-Blogista saadun palautteen perusteella tuumasin, että voisin yrittää laajentaa tekstejäni dekkariksi asti. Siitä se ajatus sitten lähti.

Oliko aihevalinta selvä?

-Jep. Kun on ollut reilut 30 vuotta huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa, niin ei tarvinnut miettiä aihetta kovin pitkään.

Jos sinun pitää lauseella kertoa mistä kirjasi kertoo, niin…

-Huumemaailma ei ole vain mustaa ja valkoista, siinä on myös paljon harmaan eri sävyjä.

Olet erikoinen poliisi, sillä sinut tunnetaan myös tähtien taustapiruna ja tuottajana – miten nämä roolit ovat sopineet yhteen?

-Ei siitä ole suurempaa haittaa ollut. Jotkut pelaavat vapaa-aikoinaan golfia tuntikausia ja minä teen biisejä ja tuotan musiikkia, koska en ole kovin hyvä golfissa.

Mitä teet kun näet tähtien kanssa bilettäessäsi jonkun vetävän viivaa, ja onko näin käynyt?

-Onneksi tällaista tapahtumaa ei ole tullut kovin usein vastaan, yleensä ulkomailla. Iskelmäartistit ovat pääosin aika kilttiä porukkaa enkä jaksa nykyisin enää riekkua tuolla yöelämässä.

Kuinka paljon siitä on oikeasti hyötyä, että dekkaristi tietää miten asiat oikeasti menevät, ja kuinka paljon niistä oikeista metodeista voi kirjaan kirjoittaa?

-Teksti on ehkä hieman uskottavampaa. Minulla on aika ajoin hankalaa lukea suomalaisia dekkareita, joissa poliisitaktiset asiat ovat usein aika metsässä. Jarkko Sipilä kirjoittaa tässä suhteessa uskottavimpia dekkareita. En kirjoita mitään sellaista, joka olisi ehdottomasti salassa pidettävää. Enemmänkin kerron huumedekkarin työn rutiineista ja miten töitä oikeasti tehdään.

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista Jari Aarnio?

-Entinen esimieheni, jonka uran olisi suonut päättyvän onnellisimmista merkeissä. Valitettava ja surullinen tapaus.

Joko olet tekemässä seuraavaa?

-Seuraava ”Pasilan myrkky”- sarjan dekkari ”Milo” ilmestyy tammikuussa 2021.

Kuinka kauan kirjoittamisprosessi sinulla kesti?

-Prosessi kestää yleensä puolisen vuotta. Teen A2-papereille kartan, jossa kirjan juoni on suunniteltu noin puoleenväliin. Enempää ei kannata etukäteen suunnitella, koska tarina alkaa jossain vaiheessa viedä kirjoittajaa eikä kirjoittaja tarinaa.

Onko sinulla tiettyjä rutiineja kirjoittamiseen?

-Kirjoitan yleensä luvun tai kaksi päivässä.

 

Aiheet: