Viime päivinä netissä on liikuskellut sosiaalisen median päivitykseen perustuva kuvallinen juttu siitä, että lähimaksukortteja olisi käytetty väärin ulkomailla.
Englannissa oli kuvattu mies lähimaksulaitteen kanssa julkisissa kulkuvälineissä. Tästä lähti leviämään juttu, että mies imaisisi ihmisten lähimaksulla toimivista pankkikorteista rahaa tililleen. Suomessa lähimaksua voidaan käyttää pienissä ostoksissa 25 euroon saakka. Kortti viedään lähelle lähimaksulaitetta eikä tunnuslukua tarvita.
Nettijutussa epäiltiin että mies oli näppäillyt tietyn summan koneeseen ja hivuttautui lähelle kanssamatkustajia.
Como teki käytännön kokeen lähimaksulaitetta käyttäen. Lainasimme sitä tutulta ravintoloitsijalta.
Mitä kävi ilmi?
Se, että lähiluku onnistuu maksimissaan noin kolmen sentin päästä. Parhaiten laite lukee, jos kortti painetaan siihen kiinni. Lompakon läpi lukeminen ei onnistunut, ei myöskään käsilaukun läpi.
Empiirisen tutkimuksen perusteella voitaneen olettaa, että huijaaminen on ainakin todella vaikeaa, jos ei suorastaan mahdotonta. Kaiken lisäksi huijaajan tulisi a) tietää että henkilöllä on lähimaksukortti, b) missä kohtaa se tarkalleen sijaitsee, c) päästä tämän lähelle, todella lähelle.
Sittenkin onnistuminen on epävarmaa.
Sitten on vielä mutta. Kaikki suomalaiset laitteet on rekisteröity, samoin niihin liittyvät pankkitilit ovat hyvin tiedossa. Huijari jäisi kiinni heti. Suomalaisia kortteja voi lukea myös ulkomaisilla lukijoilla. Kuluttaja voi kuitenkin päästä näistä vastuista, jos väärinkäytöksiä tapahtuu.