Mika ”Immu” Ilménin elämäkertakirja, jonka on kirjoittanut tv:stä tuttu Jarkko Sipilä, lienee joulun kuumimpia isänpäiväpaketteja. Mies kertaa kirjassa lapsuutensa, vapaaottelijataustansa, jengiaikansa Cannonballissa ja tietenkin myös linnareissun, joka kesti kymmenen vuotta (istui puolet).
Immu kertoo kirjassa, että matsin aikana mikään ei satu. Veressä on niin paljon adrenaliinia.
-Kipu ei ole vieras vaan asunut mun luona koko elämäni. Ihmettelen etten ole jäänyt kipulääkekoukkuun, koska edelleen elän kroppani tuskien kanssa, mies väittää.
Mies kertoo kirjassaan myös Tony Halmeesta, jonka hän tunsi. Kun Immu tapasi Tonyn kolmen viikon kooman jälkeen, hän ajatteli että Tony oli ollut vain smartti ja kusettanut itselleen eläkepaperit.
-Kysyin häneltä (ottelukatsomosssa) että oliko hänellä kivaa. ”Ooon, Tony vastasi”. Vähän ajan päästä kysyin että ootko pitkästynyt, onko sulla tyhmää täällä. ”Ooon, Tony vastasi”. Silloin tajusin. Se veti mut surulliseksi, Immu muistelee.
Portsariaikojen paljastukset ovat kirjassa omaa luokkaansa ja niitäkin riittää. Baarikärpäsessä kerran eräs nainen halusi paneskella pokea. Yksi kollega lähti hoitamaan häntä invavessaan. Sitä ennen toinen poke oli vienyt kännykän vessan sähkökaapin päälle laittaen livevideon päälle.
-Jotta voitaisiin seurata suorassa lähetyksessä tapahtumia, Immu tähdentää.