Suomalaiset ovat vekkulia kansaa. Me höpötämme itseksemme.
Ei menny niinku Strömsössä -Facebook-ryhmässä olemme avautuneet nyt hassumaisuuksista asiaan liittyen. Alustuksen teki Sanna, joka havaitsi itsensä tervehtimässä itsepalvelukassaa.
-Onko kauheen moni muukin huikannu itsepalvelukassalle ”Kiitos heiii!” Tunnen itteni taas niin fiksuksi, enkä ollenkaan noloksi, Sanna vuodatti.
Päivi lohduttaa, sillä hän on huikannut kerran metrovaunulle kiitokset jäätyään kyydistä. Leena komppaa – hän on jutellut pankkiautomaatille.
Minna taas kiittää puhuvaa hissiä.
-Omalle peilikuvalle kannattaa myös toivottaa hyvät huomenet ja antaa vielä tilaa kohteliaasti itselle! Ville esittää.
Varpu taas epäilee, että hän se vasta onkin höpöttelijöiden sukua:
-Puhuuks kukaa kaupassa hyllyille, hautausmaalla hautakiville, lenkillä kasveille…onkoha tää kuinka vakava tauti?
-Törmäsin mallinukkeen vauhdilla ja pyytelin kovasti anteeksi ja nostin pudonneen laukun takaisin käsivarrelle..kovin oli jäykkä kaveri…ei sanaakaan sanonut, Mervi paljastaa.
Jenna päräyttää lopulta parhaan:
-Mie juttelen millo missäki…itsestään avautuvat ovet, liikennevalot, portit, kaikkia kiittää tai nuhdella jos hitaalla. Ei välii onko ketää kattoos.