Comon Euroviisu-toimittaja kotiutui tänä aamuna Kiovasta.
Äkkilähtö Ukrainasta ei johtunut kuitenkaan pettymyksestä, vaan lehdistöpöhinä on muutenkin laantumaan päin tällä Euroviisujen niin sanotulla toisella viikolla. Edellisviikolla artistit antoivat haastatteluita harjoitteluidensa lomasta, mutta nyt kaikki ovat kääntäneet katseensa kisaamiseen.
Noh, niinhän siinä kävi, että Suomen mustarastas uskoi lopettaa laulunsa kerrasta. Kansainvälisissä keskusteluissa varsin moni on harmitellut nimenomaan Norma Johnin rannalle jäämistä, vaikka kyllähän kisasta karsiutui seitsemän muutakin esitystä. Kannatusta Blackbirdille on selvästi riittänyt, vaikka laulu jäikin finaalista.
Monella suomalaisille on parhaillaan melkoisen ristiriitaiset mietteet koko Euroviisuista. Osa on jopa sitä mieltä, että Suomi voisi pitää välivuoden. Esille on noussut jopa ajatus, että jos Norma John olisi edustanut vaikkapa Ruotsia, olisi kappale ollut heittämällä finaalissa.
Alla muutama mahdollinen syy siihen, miksi Suomi sittenkin karsiutui:
- Esiintymispaikka. Ennen Suomen esitystä pidettiin kisan ensimmäinen tauko, jonka aikana jotkut katsojat saattoivat kääntää kanavaa tai käydä jääkaapilla. Tämä tauko oli omituisessa paikassa siihen nähden, että Blackbird ei suinkaan ole mikään adrenaliinia nostattava menobiisi. Tauolta pitäisi tulla räväkästi takaisin. Juontajien läpänheiton jälkeen voi olla vaikea uppoutua siihen mielentilaan, minkä balladi vaatii iskeäkseen täysillä. Muutoinkaan alkupuolisko ei perinteisesti ole optimaalisin kohta esiintyä.
- Naapurimaaäänestys. Suomelta puuttui paljon kavereita tästä semistä. EBU on pyrkinyt tuomaan kisaan reiluutta ammattilaisraadeilla, mutta on vaikea sanoa, auttaako tämä juurikaan asiaa. Ihmiselle nyt vain on luontaista asettua tukemaan asioita ja ilmiöitä, jotka ovat suosittuja ja tunnettuja. Tähän perustuu esimerkiksi popmusiikin suosittuus – moni meistä haluaa kuunnella sitä, mitä muutkin kuuntelevat. Näin ollen esimerkiksi suomalaisetkin tykkäävät usein nimenomaan naapurimaidensa viisuista – niissä on jo lähtökohtaisesti jotain tuttua. Suomi on yksinäinen maa pohjoisessa, eivätkä Keski- ja Itä-Euroopan maat tiedä Suomesta mitään.
- Suomen viisuhistoria. Samalla tavalla kuin naapurimaaäänestys vaikuttaa, myös maiden viisuhistorialla on merkitystä. Suomi muistetaan erityisesti Lordista, mutta hirviöbändin voitosta on jo 10 vuotta. Kahtena edellisvuonna Suomi on ottanut köniin Pertti Kurikan Nimipäivillä sekä Sandjan Sing it Awaylla. Suomen niin sanottu momentum kisoissa on yksinkertaisesti huono – olemme kuopassa, josta on vaikea kiivetä takaisin menestyksen alttarille. Toisaalta Norma John joka tapauksessa teki tässä tärkeää esityötä, sillä tämän vuoden innokkaimmat kannattajamme muistavat varmasti ensi vuonna pienen Suomen kärsimän vääryyden.
- Portugalin suosio. Varsin moni Suomen kohtaloa harmitellut on nähnyt myönteisenä sen, että Portugali kuitenkin meni jatkoon. Oma veikkaukseni on, että Portugali voitti semifinaalin, sillä sen verran kovat hurraahuudot esitys sai hallissakin. Intiimi Amar Pelos Dois on Blackbirdin tavoin taiteellinen kipale, joka nojaa minimalistisuuteen ja tietynlaiseen aitouteen. Oletettavasti nämä kappaleet söivät toistensa ääniä – ja etenkin suositumpi Portugali söi Suomen saalista.
- Kova taso. Kyllähän totuus on sekin, että semifinaalissa oli yksinkertaisesti kova taso.
Itseäni harmittaa tilanteessa ehkäpä erityisesti se, kuinka jotkut pettyneet ovat lähteneet syiden hakemisen sijasta haukkumaan muiden maiden edustajia. Esimerkiksi Kreikka ja Belgia ovat saaneet monilta suomalaisilta sekä ulkomaisilta viisufaneilta sapiskaa – ikään kuin olisi heiltä väärin mennä jatkoon ja olla suosittuja. Useamman artistin itsekin tavanneena tiedän, että hekin ovat vain ihmisiä. Pahansuovan kommentoinnin voisi siis jättää pois!
Kreikan Demyä on haukuttu muun muassa laulutaidon puutteesta ja kappaleesta, joka on ”perus radiohuttua”. Menestyvää kaunista naista on aina helppo moittia, koska homman voi pistää ulkonäön piikkiin. Totuus kuitenkin on, että Kreikan viisu on ihan miellyttävää ja helppoa kuunneltavaa ja katseltavaa kisassa, jossa on paljon synkkiä balladeja ja ”huutamista”.
Belgian Blanchea on kritisoitu muun muassa ujosta ja tönköstä esiintymisestä sekä pelokkaasta olemuksesta. Kappaleessa kuitenkin lauletaan, kuinka ihminen on ”ypöyksin vaaravyöhykkeellä”. Eipä tuollaista sanomaa oikein voisi ilmentää paremmin kuin mitä Belgian laulaja tekee. Kaunotar on teemaan sopivasti kuin peura ajovaloissa.
Mutta tässä tämä viisuvuosi Suomen osalta! Ensi vuonna taas kohti uusia pettymyksiä. Onneksi lauteilla on kuitenkin vielä torstaina ja lauantaina useita loistavia esityksiä ja esiintyjiä, jotka ovat viattomia tähän skandaaliin!