Goottikulttuuri on 1970-luvun jälkipuolen Britanniassa syntynyt alakulttuuri, johon liitetään ennen kaikkea eräänlaiseen ”hautausmaaestetiikkaan” perustuva huomiota herättävä pukeutumistyyli.
Kyse on esteettisestä liikkeestä, tyylisuuntauksesta ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta vapaa-ajankulttuurista, ei siis mistään yhteiskunnallisesta aatteesta saati poliittisista pyrkimyksistä.
80-luvun alussa syntyi goottirock, ja tuolloin tyylisuunnan ihailijoita ryhdyttiin kutsumaan googeiksi. Nimitys viittaa englannin sanaan gothic kauhu- ja kuolemaromantiikan merkityksessä.
Gootteihin on kohdistettu myös varauksellisuutta ja paheksuntaa ryhmänä, koska heitä on pidetty kuolemaa ihailevina, ja monet koulusurmaajat ovat kertoneet olevansa gootteja tai heitä on erehdytty pitämään julkisuudessa sellaisina – jostain syystä.
Yksi tapauksista oli Columbinen verilöyly. Lukiossa joukkomurhan teki kaksi opiskelijaa, joita luultiin virheellisesti goottialakulttuurin edustajiksi. Joukkomurhan taustojen virheellinen uutisointi aiheutti sen, että yhdysvaltalaisiin goottipiireihin suhtauduttiin vihamielisesti julkisuudessa. Tapauksen tutkijat ilmoittivat viisi kuukautta myöhemmin, että goottialakulttuurilla ei ollut yhteyttä näihin tappajiin. He suorastaan halveksivat goottimusiikkia.
Kanadassa tehdyt Dawsonin koulusurmat aiheuttivat myös yleistä huolestumista goottipiireistä. Tekijä kertoi olevansa aseita rakastava gootti. Tunnettu goottihistorioitsija ja musiikkiasiantuntija totesi painavasti, ettei tekijä voi olla gootti eikä ole koskaan ollutkaan. Yhtyeet joita tappaja kuunteli olivat metallimusiikkia jolla ei ollut mitään tekemistä goottilaisuuden kanssa.
Red Laken verilöyly vuonna 2005 toi esiin tappajan, joka käytti isoa ja mustaa, vanhaa trenssitakkia ja kuunteli metallia. Jälleen ajateltiin virheellisesti miehen olleen gootti. Hän oli oikeammin tiettävästi enemmän uusnatsismiin kallellaan.