Vaikka siitä tolkutetaan mediassa. Vaikka siitä puhutaan autokoulussa. Vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Niin ei se ole. Turvaväli.
Facebookin vanhempainryhmässä muuan mies avautuu viikko sitten tapahtuneesta episodista Itä-Suomessa.
-Ajoin autoa mutkittelevalla jäisellä tiellä. Perässäni roikkui autoilija, jolla oli etupenkillä lapsi kyydissä. Vain sininen pipo näkyi. Yritin välillä hieman kiihdyttää, ettei tyyppi olisi roikkunut puskurissa, mutta aina vain hän roikkui, mies kirjoittaa.
Sitten tapahtui. Pihasta juoksi tielle iso musta koira, jota kuski joutui väistämään jarruttamalla.
-Se oli karannut. Ja hyvä ettei karannut vihreämmille laitumille eli jäänyt autoni alle. Sain kuitenkin homman kasaan. Takana tuleva tietenkin vetää liinat kiinni. Hyvä niin, sillä muuten hän olisi ajanut minut lyttyyn.
Nyt seuraa homman clou. Mitä luulette tapahtuneen, kun äkkijarrutuksesta selvittiin ja matka jatkui?
Kyllä. Tämä käsittämätön pölvästi jatkoi roikkumistaan takanaan aivan kuten ennenkin. Sininen lapsen pipo vain vilkkui etupenkillä.
-Mikä helvetti siinä on että ei ajatella nokkaansa pitemmälle. Tässä oli vielä lapsi mukana, mutta tätähän tapahtuu yleisesti muutoinkin. Eivätkö nämä tontut tajua turvavälin merkitystä ja sitä, että esimerkiksi talvikeleillä hirvivaara-alueella on todella suuri tsäänssi siihen, että siitä edellä ajavasta tulee rusina, kun hän puristuu hirven ja takaa perään rysäyttävän väliin. Minusta perässä roikkujia pitäisi rangaista oikeasti tolkuttoman suurilla sakoilla. Voisiko poliisi oikeasti keskittyä pikku ylinopeuksien kyttäämisen sijasta sakottamaan perässä ajajia?