Matti Nykänen on pian taas otsikoissa. Hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi helmikuussa kuusi vuotta. Ja noihin aikoihin julkaistaan Ylessä uusi dokumentti hänestä.
Tuossa dokkarissa ääneen pääsevät lähimmät, kuten esimerkiksi äiti, sisko ja lapsi. Leski-Piaa ei nähdä dokumentissa.
Lue myös: Matti Nykäsestä tehtiin uusi dokumenttielokuva – Pia-lesken osa herättää kysymyksiä
Lue myös: Vihdoin puhuvat Matti Nykäsen äiti, tytär ja sisko – tätä on odotettu
Kun asia on tullut julki, tutut kommentit ovat lähteneet liikkeelle. Ne kuuluvat seuraavasti ja niillä on yksi yhteinen kaiku:
-Jättäkää Matti rauhaan.
On mielenkiintoista, jos kuolleista historian merkkihenkilöistä ei saisi heidän kuolemansa jälkeen keskustella lainkaan. Se olisi historian kieltämistä.
Nyt muuan mielipidekirjoittaja on esittänyt tiukat perustelunsa sille miksi Matista on syytä puhua – ja vielä pitkään, ja miksi uusi dokkari on myös perusteltu. Antti-niminen kirjoittaja on tehnyt pitkän esseen aiheesta, ja saimme julkaista sen lyhennettynä hänen luvallaan. Antti esiintyi omassa Facebookissaan.
Näin Antin osuva ja perusteltu kirjoitus kuuluu (oikeinkirjoitusta tarkistettu):
Matin tarina voi toimia varoittavana esimerkkinä, siksi siitä pitää keskustella
Nykänen, Masahiiri, Matti. Hän oli kiistatta yksi maailman suurimmista urheilijoista lajissaan. Hänen saavutuksensa mäkihypyssä – viisi olympiamitalia, neljätoista MM-mitalia ja useita muita tunnustuksia – tekevät hänestä ikonisen hahmon. Mutta Matin tarina ei ole vain kertomus menestyksestä. Se on myös kuvaus siitä, miten huipulla oleminen voi murentaa ihmisen, kun ulkoinen paine ja sisäinen tyhjyys kohtaavat. Mielestäni juuri siksi Matin elämästä on tärkeää keskustella, ei kylläkään sensaatiohakuisesti, vaan ymmärtääksemme, mitä hänen kokemuksistaan voidaan oppia.
Lue myös: Matti Nykäsellä onkin kolme lasta!
Nykäsen tarina on klassinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun nuori urheilija omistaa koko elämänsä yhdelle tavoitteelle: olla paras. Tällainen elämäntyyli tuo suurta kunniaa, mutta jättää usein elämän muille osa-alueille tyhjiön. Urheilijan elämä on äärimmäisen kurinalaista, mutta sen rinnalle ei välttämättä jää tilaa rakentaa taitoja, jotka tukisivat elämää urheilu-uran jälkeen. Matin elämä urheilun ulkopuolella kaiketi hajosi tästä syystä: hänen identiteettinsä rakentui täysin mäkihypyn ympärille. Kun hyppääminen päättyi, Matti putosi tyhjiöön, jossa hän ei enää tiennyt, kuka hän oli ilman lajiaan.
Lue myös: Hymy: Matti Nykäsellä oli naisten varalle hyvin erityinen kikka
Lue myös: Hymy: Pia Nykänen sai jäädä asumaan kotitaloon, kauppasi silti Matin pokaalit
Nykäsen tarina toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten tärkeää on tukea urheilijoita myös heidän uransa jälkeisessä elämässä. Nuorille urheilijoille olisi syytä tarjota koulutusta, urasuunnittelua ja tukea, jotta he voivat rakentaa itselleen monipuolisemman identiteetin. Matti antoi elämänsä mäkihypylle – mutta kuka otti kopin, kun hän ei enää voinut lentää?
Media rakensi Matista hahmon, joka oli yhtä aikaa ihailtu ja pilkattu. Keskustelu hänen elämästään toivottavasti avaa silmiä myös median vastuusta ja siitä, miten urheilijoita kohdellaan erityisesti vaikeina aikoina.
Mielestäni Matti Nykäsen elämästä keskusteleminen ei tarkoita hänen muistonsa häpäisemistä. Päinvastoin, se tarjoaa mahdollisuuden oppia ja opettaa. Hänen tarinansa voidaan nähdä varoituksena.
Kun puhutaan Matista, puhumme enemmän kuin yhdestä ihmisestä. Puhumme koko urheilujärjestelmästä, yhteiskunnasta ja mediasta. Nämä keskustelut voivat auttaa meitä rakentamaan maailmaa, jossa nuorten urheilijoiden ei tarvitse pelätä tyhjyyttä uransa jälkeen.
Lue myös: Hymy: Matti Nykäsellä oli outoja pelkotiloja – otti kaulasta kiinni ja…