Värikkäitä anoppi- ja appiukkotarinoita maahan mahtuu. Ne eivät useinkaan ole kaunista luettavaa.
Vauva-lehden keskustelupalstalla kauheimpia kokemuksia on listattu jo viimeiset seitsemän vuotta. Ja niitä on kertynyt. Eletystä tosielämästä.
Totuus on tarua ihmeellisempää.
Tässä esimerkkinä eräs anoppitarina. Lue loput täältä.
-(Anoppi) on käynyt meillä omin luvin kaivelemassa meidän papereita, esim pankki- ja terveystietoja, kun ”kasteli kukat ja ruokki kissan” meidän ollessa reissussa. Samoin järjesteli astiakaapin uusiksi, kun miniä ei osaa edes kaappia järjestää. Näiden tempausten jälkeen otettiin vara-avain pois, ja se teatteriesitys olisi ansainnut Oscar-pystin… Oli surkuhupaisaa, kun toinen väänteli naamaansa ja selitti, ettei hän ole meidän papereita käynyt läpi, ja sitä paitsi hänellä on äitinä oikeus tietää miltei nelikymppisen poikansa terveydentilasta.
-Ihan liian paljon ehti tapahtua, ennen kun mun kuppi kaatui ja tein selväksi, että minun päiväni anopin kynnysmattona ovat ohi nyt. Anoppi katkoi välit, ja voitte arvata, että mä nautin! Mä ja lapset saadaan olla rauhassa, mutta miestäni yrittää juoksuttaa milloin minkä tekosyyn nojalla.
