Tuottajat ja tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tosi-tv on nykyisin draaman tai saippuaoopperan tapaan yksi tuottamisen tyylilaji. Se on tullut jäädäkseen.
Näin toteaa mediatutkija ja filosofian tohtori Veijo Hietala, joka on myös sitä mieltä, että tosi-tv on vallannut kaikki perinteiset tv-genret eli vaikuttaa kaikkeen ohjelmatuotantoon uutisia, dokumentteja ja fiktiivisiä sarjoja myöten.
-Esimerkiksi menneen syksyn suosittu draamasarja Roba on ilman muuta saanut innoituksensa ja ilmaisullisia vaikutteita suosituista tosi-tv:n poliisisarjoista, Veijo Hietala toteaa Comon haastattelussa.
Tosi-tv perustuu Hietalan mukaan ihmisen haluun nähdä aitoja tunteita.
-Toisin sanoen pääsemme seuraamaan lähikuvassa tavallisia ihmisiä tilanteissa, jotka synnyttävät aitoja, suuria tunteita.
Nykymuodossaan tosi-tv:ssä on Hietalan mielestä nähtävissä kaksi päälinjaa. Joko ihmiset viedään ääriolosuhteisiin tai seurataan heitä sentyyppisessä työssä, joissa tunnepitoisten tilanteiden syntyminen on mahdollista. Ihmiset joko eristetään muusta maailmasta (Big Brother, Selviytyjät, Viidakon tähtöset) ja laitetaan heidät kilvoittelemaan tai seurataan heitä stressaavissa tai jopa vaaratilanteita synnyttävissä ammateissa.
-Haluamme nähdä julkkisroolin murtuvan. Tosi-tv:n suosio perustuu teoriani mukaan laajempaan, jo 80-luvun lopulta alkaneeseen kulttuuritrendiin, jota olen nimittänyt uusromantiikaksi. Siinä korostuvat tunteet ja erilainen elämyspainotteisuus, Hietala linjaa.
Hietala sanoo Comolle, että tosi-tv:n kulta-aika on tavallaan ohi, sillä uutuudenviehätys ja sensaatiomaisuus ovat haihtuneet, kuten aina uusille ilmiöille ennen pitkää käy.
-Tosi-tv:stä on jo tullut jokapäiväistä, ja monia selvästi tosi-tv -tyyppisiä ohjelmia ei sellaisiksi välttämättä edes mielletä – esimerkiksi Tansii tähtien kanssa, Maajussille morsian ja Kadonneen jäljillä, Hietala sanoo Comolle.
Kuva: MTV3:n tv-sarja Roba, kuvassa Aku Hirviniemi ja Leena Pöysti.