Jasmin Mäntylä on blogannut itsetunnosta. Hän kirjoittaa myös siitä, että häntä väitetään leuhkaksi.
Mitä hän ei ole. Mistä sitten on kyse? Tästä:
-Leuhkaksi minua on moitittu usein elämäni aikana, mutta uskon sen perustuneen hyvään ryhtiini ja siihen, etten aina katsele kunnolla ympärilleni. Olen aina ollut sellainen, että kuljen pisteestä A pisteeseen B, ja sen takia en aina muun muassa huomaa kaikkia ihmisiä. Osaksi se on myös omaa suojakuortani, mutta leuhkuutta ei missään tapauksessa.
Jasmin bloggaa myös siitä, kuinka oppia rakastamaan itseään, ja ulkonäön merkityksestä.
-Itse tykkään siitä, miltä näytän about 90 prosenttia ajasta, sillä jokaisella meistä on taatusti myös niitä päiviä, jolloin olo ei ole niin superhehkeä. Samoin tykkään siitä, miltä kumppanini näyttää – enhän minä tuntenut häntä ihmisenä, kun tapasimme, mutta ihastuin hänen ulkonäköönsä heti ja siksi halusin tutustua häneen paremmin. Mikäli hänen luonteensa ei olisi sen jälkeen myös vedonnut minuun, meitä ei olisi. Lyhyesti sanottuna siis: ulkonäöllä on merkitystä, mutta pelkästään sillä ei pötkitä pitkälle.